lauantai 24. tammikuuta 2015

Vaihtuva taidenäyttely


Mukavaa tammikuuta! Pitkästä aikaa blogin äärellä. Into ei ole hiipunut, mutta aika on välillä kortilla. Mukavaa oli pitkästä aikaa kirjautua tänne ja päästä bloggaushommiin. 

Vuosi harrastuksineen on pyörähtänyt käyntiin. Kakkosluokkalainen kantaa viikottain kasan valmiita töitä kotiin taidekoulusta. Viime viikon saaliista rakensin ruokailutilan seinälle näyttelyn.

Kuinka teidän perheessä homma hoidetaan: Kerätäänkö valmiit kerhoissa/kouluissa tehdyt piirustukset talteen, pääsevätkö ne kunnipaikalle kotona, vai mikä on ratkaisusi. Olisi kiva kuulla, sillä Kanivinossa-talossa asuu kolme tuotteliasta neitiä, joten töitä kertyy hyvin runsaasti pitkin vuotta.


Kakkosluokkalaisen oma suosikki on liilalla pohjalla oleva työ. Omaan silmääni tuossa punavalkoisessa työssä on sitä jotakin. Mutta kaikki versiot lumiukosta ja lumikoirasta ovat mitä hienoimpia.



p.s. Halpa ja moneen paikkaan sopiva sisustusvinkki on kuviollinen teippi. Kuvissa näkyvä palloteippi on Ikeasta ostettu. Samassa paketissa oli kolme muuta mustavalkoista ihanuutta. Eikä hintakaan päätä huimannut. Ilokseni olen huomannut, että kuvioteippejä saa nyt jo monesta eri paikasta, eivätkä hinnat ole enää kovinkaan korkeat. Toisinaan vain huono laatu muistuttaa, miksi toisista teipeistä (johonkin tiettyyn tarkoitukseen) maksaa muutaman euron enemmän.

2 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Meillä myös kolme tyttöstä,joista yksi taiteilee runsaasti ja yksi vähän siinä sivussa.Kolmas ei vielä ole siinä iässä.Meillä vaihtuu kerhotöistä koostuva näyttely jääkaapin ovessa.Aika ajoin näistä vanhimmat siirtyy jokaisen omaan "muistojen laatikkoon".Kotona tehdyt työt kerääntyy pöytälaatikkoon ja sieltä välillä yhdessä katsellaan mitä säilytetään.Yksi ihanuus on kehystetty tauluksi!

Kanivinossa/Miia kirjoitti...

Lasten töitä pitäisi kyllä kehystellä ahkerasti/tau vaihdella vaikka vuodenajan mukaan töitä kehyksistä. Kehykset ja jo se, että ne laitetaan jollakin konstilla seinään ihailtavaksi, antaa lasten käsien jäljille sitä jotakin. Päiväkodista lasten mukana kantautuu monenmoisia värityskuvia. Niitä tulee niin suuri määrä, etten niistä enää jaksa innostua, mutta ne muut ihanuudet ovat aina todella mieluisia.